maanantai 10. helmikuuta 2014

Salkkareiden juonikin kalpenee roomalaisille tragedioille

Näin aamuyöstä karmaisevaa painajaista, jossa minua kuristettiin hengiltä. Heräsin unesta juuri sillä hetkellä, kun päästään pullistuvan miehen kädet puristuivat kaulani ympärille. Vapisin vielä silloinkin, kun olin jo kokonaan hereillä. Vältän lukemasta dekkareita illalla ennen nukkumaanmenoa, koska niiden julmuudet tulevat uniini, mutta enpä tullut ajatelleesi, ettei sopivaa iltalukemista ole myöskään antiikin murhenäytelmät.
     
Luin eilen illalla loppuun kaksi maailmankirjallisuuden näytelmäklassikkoa. Nimittäin Lucius Annaeus Senecan, ( n. 4 eKr.-65 jKr.) roomalaisen filosofin ja antiikin ajattelijan, kirjoittamat murhenäytelmät - Medeian ja Thyestesin (Teoksessa Kaksi tragediaa: Medeia & Thyestes)

Medeia ja Thyestes ovat molemmat viisinäytöksisiä kreikkalaistaruihin pohjautuvia tragedioita. Medeia kertoo Kolkhiin kuninkaan Aieteen tyttärestä antiikin kuuluisimmasta velhottaresta Medeiasta ja hänen kavalasta naisen kostostaan. Medeia ja hänen lastensa isä Iason ovat maanpaossa Korintin kuninkaan Kreusan luona. Näytelmä alkaa siitä, kun Iason aikoo yllättäen mennä naimisiin Kreusan tyttären kanssa. Medeia kokee tämän suurena petoksena ja päättää kostaa Iasonin petoksen. Medeian kostossa ei ole mitään suloista, vaan raivoava nainen päättää tuhoata kaiken julmasti tieltään. 

Medeia: Vain se tuo minulle rauhan, jos näen kaiken hautautuneena raunioihin kanssani; hävitköön kaikki kanssani. Tuhoutuva haluaa vetää mukanaan kaiken muunkin.    

Thyestes taas kertoo kahdesta veljeksestä ja kuninkaasta, Atreuksesta ja Thyesteesta. Näytelmän alussa Atreus on noussut kuninkaaksi ja ajanut veljensä maanpakoon. Atreuksen vaimo on ollut uskoton ja Atreus päättää vuorostaan kostaa tämän veljelleen. Seuraavassa katkelmassa Atreus keskustelee henkivartijansa kanssa siitä, millainen kosto olisi riittävä ja tarpeeksi julma.   

Henkivartija: Mitä uutta sinä raivopäinen nyt haudot mielessäsi?
Atreus: En mitään, mikä pysyisi tavallisen tuskan rajoissa; en luovu yhdestäkään rikoksesta eikä niistä yksikään ole tarpeeksi.
Henkivartaija: Miekka?
Atreus: Ei riitä.
Henkivartija: Entä tuli?
Atreus: Edelleenkin liian vähän. 

Atreus kehittelee juonen, jossa vallanhimon, veljesvihan ja kostonkierteen seuraukset näyttäytyvät karmealla tavalla. 

Tragediat ilmestyivät viime vuonna ensi kertaa suomeksi. Ne ovat suomentaneet ansioitunut latinisti-filosofi Antti T. Oikarinen ja latinan kielen oppikirjojakin tehnyt kääntäjä-tietokirjailija Maija-Leena Kallela. Medeian ja Thyestesin suomentaminen on ollut melkoinen urakka. Käännös sisältää suomennoksen lisäksi lukuisia selityksiä, tarinoiden taustoitusta ja selvennyksiä murhenäytelmien aiheiden ja jumaltarujen ymmärtämiseksi. Lisäksi siinä on kääntäjien alkusanat, joissa selvennetään lukijalle Senecan omaa tuotantoa ja elämää. Itse asiassa näytelmäkirjailija, runoilija ja filosofi Senecan oma elämäkin muistuttaa hänen kirjoittamiansa tragedioita, sillä Seneca oli myös keisari Neron neuvonantaja ja opettajana, joka aluksi karkotettiin Roomasta maanpakoon ja lopulta pakotettiin tekemään itsemurhan keisarin käskystä. Jos olivat aikakauden murhenäytelmät raakoja, niin oli sitä myös todellinen elämä - verta ja sirkushuveja ei puuttunut siitäkään. 

Karmeimmat silpomisdekkaritkin kalpenevat murhenäytelmien ja jumaltarujen juonikuvioille, joissa lapsia uhrataan hetkeäkään miettimättä, veljiä tapetaan, murhattujen jäseniä sirotellaan matkan varrelle, naisia raiskataan kostoksi tai paloiteltuja uhreja keitetään padassa ruuaksi. Roomalaisten tragedioiden jälkeen Salkkarit eivät tunnu enää miltään. Väkivaltaviihteen juuret ulottuvat ja yltävät antiikkiin asti.  

Lucius Annaeus Seneca
Kaksi tragediaa: Medeia ja Thyestes 
suomentanut Antti T. Oikarinen ja Maija-Leena Kallela
Basam Books (2013) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti