tiistai 21. tammikuuta 2014

Kirjoja, joita ei ehkä tulisi luettua

Olen Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn toimikunnan jäsen. Toimikunta jakaa Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuosittain. Tämä on ensimmäinen työvuoteni kahdeksanjäsenisessä toimikunnassa, ja työskentely on ollut minusta erittäin antoisaa ja kiinnostavaa. On ollut ilo kokoontua keskustelemaan pääkirjasto Metsoon kirjallisuudesta kiinnostuneiden, ja siitä tietävien ihmisten kanssa. Toimikunnassa on monipuolisesti kirjallisuuden alan ihmisiä ja kulttuurialalla työskenteleviä. Keskustelu luetuista kirjoista on ollut erittäin hedelmällistä, kriittistä ja näkökulmia avartavaa. Toimikunnalla on myös hyvä tietämys siitä, millaista kirjallisuutta on viimeisten vuosien aikana Tampereen seudulla julkaistu. Se nimittäin lukee kaikki Tampereen seudulla julkaistut teokset.

Työskentelemme siten, että saman teoksen lukee useampi jäsen ja mitä parempi ja vakuuttavampi teos on, sitä useammalla jäsenellä se käy luettavana. Palkitut teokset ja erityisen hyvät teokset, jotka eivät aivan yllä palkinnoille, lukee ja arvioi näin koko toimikunta. 

Olen toimikunnan jäsenenä viime syksynä ja tänä talvena saanut tutustua moniin sellaisiin teoksiin, joita muuten ei koskaan tulisi luettua tai ainakin harvemmin niitä huomaisi itse valita kirjaston hyllystä. Viimeisten kahden päivän työmatkoillani luin kolme tällaista kirjaa: Tauno Pihlin historiallisen teoksen Rautaveden risteilijät, Mikko Metsähonkalan sarjakuvateoksen Toisaalta (P)å andra sidan In Other Wor(l)ds ja Terhi Vedenkiven runoteoksen Parhaat paratiisit.

Tauno Pihlin omakustanne Rautaveden risteilijät sijoittuu muinaisen Sastamalan ja Rautaveden maisemiin. Pihl on aiemminkin julkaissut novelleja ja historiallisia romaaneja omakustanteena, ja tämänkertainen kirja, jota voisi paremminkin kuvailla pienoisromaaniksi, kertoo maalaiskylän ihmisistä Pähkinäsaaren rauhan (1323) aikana. Kaskelat,  Tuohelat ja Kytölät elävät pienissä hirsimökeissään Rautaveden rannalla. Romaanissa metsästetään peuroja, kasketaan, nostetaan pellavaa ja nuottaa. Kirja etenee verkkaisesti vuodenkierron mukaan. Perheiden nuoremmat sukupolvet rakastuvat, löytävät puolisot, heille syntyy lapsia ja vanhemmat sukupolvet kuolevat pois - elämä kulkee uomillaan ja vuodenajat vaihtelevat. Teos oli ihan mielenkiintoinen ajankuva, mutta sen lukeminen oli ajoittain raskasta, koska siinä oli kovin vähän miljöön ja henkilöiden kuvausta. Teos rakentui aika pitkälle kerronnan ja dialogin vaihtelulle. Pidin kuitenkin kirjan henkilöistä. Pihl kuvaa henkilöitään lämpimästi ja oli kiintoisaa siirtyä hetkeksi ajassa taaksepäin. Teos sisälsi yllättävän paljon oikeakielisyysvirheitä ja koin välillä romaanin lyhyydestään huolimatta työlääksi lukea.

Parhaat paratiisit  on Terhi Vedenkiven kolmas julkaistu runokokoelma, ja hänet on vuonna 2009 palkittu Tampereen luovan kirjallisuuden palkinnolla kokoelmastaan Kolmas korva. Minulla ei ollut mitään odotuksia Vedenkiven runojen suhteen, ja ne yllättivätkin minut positiivisesti. Vedenkiven runokieli on kaunista. Pidin monesta kokoelman runosta ja vaikka kokoelmasta jäi vähän hajanainen vaikutelma, oli siellä useita ajatuksia herättäviä helmiä joukossa. Runokokoelman kuvataan sisältävän oivaltavaa elämänluentaa ja sellaista sieltä löytyikin. Erityisesti Vedenkiven äitiydestä kertova lyriikka kolahti minuun. 
"Äidin rinnat kuivuvat hiljaa, / tyhjät kädet huovuttavat myssyjä, joka väriä ja kokoa. / Ne eivät voi pysähtyä / ennen kuin lapsi olisi tullut murrosikään / ja repinyt itsensä irti. / Sen jälkeen nainen nostaa kädet ylös / menee minne elämä ehdottaa." 
Näinhän se on. Mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä omatoimisemmiksi he muuttuvat ja äiti voi hellittää, nostaa kätensä ylös ja tehdä mitä huvittaa - vaikka kirjoittaa kirjablogeja. Eräässä runossa puhutaan velvollisuuksista: "Minkä jätän tekemättä, teen sata ja tuhat kertaa. Ihmeellinen idea juoksee hermojen radoilla kunniakierrostaan, g r a n de f i n a le." Tunnistin runosta itseni. Jos jätän tekemättä jotakin, se jää pyörimään päähäni useammankin kerran. Sinä aikana, jonka olen asian ajattelulle käyttänyt, olisin monesti hoitanut velvollisuuteni ja tehnyt hoitamatta jääneen homman. Pitää siis tarttua toimeen ja uskaltaa elää hetkessä. 

Parhaat paratiisit syntyvät kun ummistaa silmänsä ja vastavärit heittävät elävän varjon. Kokoelma päättyy uudenlaisiin käskyihin: "Älä varasta muuta kuin ajatuksia / Kunnioita isääsi ja äitiäsi, he tekivät vain parhaansa / Ole läsnä, kun maailmasi  luodaan." Uusi aika alkaa, kun uskaltaa laskea jalkansa maahan ja olla läsnä. Jokainen tekee parhaansa, se riittää. Muuta ei vaadita. Edes vanhemmilta. 

Kolmas teos, jonka luin oli Mikko Metsähonkalan sarjakuvateos Toisaalta (P)å andra sidan In Other Wor(l)ds. Tosin se ei oikeastaan ole sarjakuvateos. Se on aforismeja sisältävä kuvateos, jossa sama kuvateksti on sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi. Kuten teoksen englanninkielinen nimikin kertoo, teos toisaalta leikittelee kielellä ja merkityksillä, mutta toisaalta taas avaa uusia maailmoita. 

Kirjan pariin voi palata myöhemminkin. Se ei nimittäin yhdellä lukukerralla avaudu, eikä ole mitään helppoa luettavaa, vaan vaatii syventymistä. Teos vilisee filosofiaan, historiaan ja kulttuuriin liittyviä konnotaatiota, outoja nimiä ja epämääräisiä eläinlajeja ja ainakin minulle moni kuva ja teksti jäi aukeamatta tai ymmärsin ne vasta jälkikäteen. Ehkä minulla on puutteita yleissivistyksessä. Myös sadut toimivat teoksen inspiraation lähteenä ja yksi mieleenjäävimmistä kuvista oli kuva Lumikista, joka ajaa avoautolla iso laukku viereisellä penkillä vuoristoista tietä hymy kasvoillaan: "Katuiko Lumikki tekoaan? Ei. Kääpiöt eivät olleet koskaan ymmärtäneet hänen unelmiaan, saati sitten timanttien arvoa." 

Toisaalta jäimme mieheni kanssa muutamista kuvista keskustelemaan eli teos toimi, kuten sen tarkoituskin varmasti on, keskustelun herättäjänä. Toisaalta taas mikä oivaltamisen riemu siitä syntyykään, kun Wikipediaa ja Googlea hyväksikäyttäen saa ratkaistua kuvan ja tekstin yhteyden ja ymmärtää merkityksen. Olisi mielenkiintoista ystävien kesken pohtia yksittäisiä kuvia ja tekstejä sekä keskustella niistä viinilasillisen ääressä. Millaisia tulkintoja syntyisi? Junalukemiseksi suosittelisin kuitenkin jotakin ihan muuta tai ainakin pitäisi olla kännykkä lähettyvillä. 

Tauno Pihl: Rautaveden risteilijät (2013). Omakustanne. 68 s.
Terhi Vedenkivi: Parhaat paratiisit. Sanasato. 74 s. 
Mikko Metsähonkala: Toisaalta (P)å andra sidan In Other Wor(l)ds. Schildts&Söderströms. 131 s. 

    





lauantai 18. tammikuuta 2014

Nopea mutakakku

Kun minun tekee mieli nopeasti jotakin makeaa, tämä mutakakkuohje on ihan täyskymppi. Näitä aineksia nimittäin löytyy jokaisen vähemmän leipovankin huushollista ja keittiön kaapeista. Eikä tässä ole epäonnistumisen mahdollisuutta, ellei unohda ottaa kakkua ajoissa tai ottaa sen liian aikaisin uunista. Tämä mutakakku on myös mitä mainion sen takia, että makeanhimo tulee nopeasti tyydytettyä, koska kakku valmistuu vauhdilla - vain ainekset sekaisin ja se on siinä. Uunissakin sitä pidetään vain 15-20 minuuttia. 

Tänään päätin leipoa itselleni mutakakkua JR:n kunniaksi. Katselin äsken Dallasin tallennukselta ja JR kuoli. Ajattelin lohduttaa itseäni mutakakulla. Tietenkin pitäisi juoda bourbonia kivennäisvedellä, kuten JR, mutta ehkä minulle sopii kuitenkin paremmin mutakakku kermalla.

Minulla on ollut Dallasiin läheinen suhde aina. Ensimmäinen muistoni Dallasiin liittyyn teiniaikoihin, jolloin katsoin innokkaasti sarjaa, joka vuorotteli perjantai-illoissa Dynastian kanssa, mutta vielä läheisemmäksi Dallas tuli minulle, kun odotin esikoistani vuonna 1998. Minut määrättiin pariksi kuukaudeksi vuodelepoon. Dallas tuli silloin televisiosta keskellä päivää, ja siitä muodostui päivän rutiini ja piristys, jota odotin malttamattomana. Kun lapsi syntyi, jatkoin päiväsarjan katselua lapsen päiväunien aikaan. Se oli sitä kuulua omaa aikaa aikana ennen nettiä ja kännykkää. Olen tietysti omistanut myös Dallas-elokuvan VHS:nä ja olin intoa piukalla, kun kuulin, että Dallasista tehdään uusi sarja. Eihän se nyt niin hyvä ole kuin alkuperäinen, mutta kieroilua ja katalia käänteitä on vähintään sama määrä kuin ennenkin ja kaiken on kruunannut uudessakin sarjassa JR:n hahmo. Joten JR (Larry Hagman) lepää rauhassa. 

Ohje:
150g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1,5 dl venhäjauhoja
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria
1tl leivinjauhetta

Tarjotaan vaniljajäätelön tai kerman kera.

Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle. Sulata rasva mikrossa. Sekoita sokeri rasvan sekaan ja lisää munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina vuokaan. Paista 200 asteessa. 15-20 minuuttia. Jätä kakku hieman taikinamaiseksi. Vaahdota kerma ja tarjoa kakku haaleana. 

JK. Mutakakkuhan ei koskaan voi epäonnistua paitsi tietysti silloin, kun kirjoittaa, ettei se voi epäonnistua. Olin vahingossa laittanut kakun 150 asteeseen, ja se jäi aivan liian löysäksi. No söin sitä suklaamössöä sitten lusikalla suoraan vuoasta ja leivoin toisen. Parempi onni ensi kerralla. Mutakakkua uunista odotellessa... 

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uuden vuoden herkkuja: piparkakkujäädyke ja suklaamoussekakku

Olen joka vuosi useamman vuoden ajan tehnyt uudeksivuodeksi piparkakkujäädykkeen. Resepti on hyväksi havaittu, ja siihen saa hukattua osan joulupipareista. Reseptin olen aikoinaan löytänyt vanhasta Me Naisten mukana tulleesta tilaajalahjasta. Kirjaan oli koottu sinä vuonna lehdessä olleita ruokareseptejä. Piparkakkujäädyke oli osa uudenvuoden juhlamenyytä. Piparkakkujäädyke on äärimmäisen helppo tehdä, valmistusaika on lyhyt (tosin pakastusajan se tietysti vaatii), siihen tulee vähän ainesosia eli ne löytyvät yleensä jääkaapista sekä kaapeista joulun ja uudenvuoden aikaan ja sen voi tehdä joko jouluksi, uudeksivuodeksi tai vaikkapa loppiaiseksi jo edellisenä päivänä pakkaseen. (Itse olen jättänyt reseptistä liköörin pois. Piparkakkujäädyke ei mielestäni sitä tarvitse.) 

Piparkakkujäädyke

2 keltuaista
1 dl tomusokeria
4 dl kuohukermaa (myös Flora Vispi käy)
3 dl murskattuja piparkakkuja
(2 rkl manteli- tai kanelilikööriä)













Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Lisää seokseen vatkattu kerma ja murskatut piparkakut. Kaada seos kylmällä vedellä huuhdeltuun jäädyke- tai kakkuvuokaan. Peitä foliolla tai kannella. Pakasta vähintään 5-6 tuntia. Ota sulamaan 20-30 minuuttia ennen tarjoamista. Koristele piparkakuilla ja tarjoa! 


Tänä vuonna tarjosin uudenvuoden aattoillan vierailleni piparkakkujäädykkeen lisäksi suklaamoussekakkua. Sekin pakastettiin ja nostettiin vain puoli tuntia ennen sulamaan. Helppoa emännän kannalta. Jäädytetyn suklaamoussekakun resepti löytyi taas kerran Pirkka-lehdestä (joulukuu 2013). Olen varsinainen Pirkka ruokalehden reseptien testaaja. Tämäkin oli muuten uudenvuoden herkuiksi tarkoitettu. Näköjään noudatan orjallisesti myös ruokalehtien ehdotuksia. Tähänkin olisi tullut loraus alkoholia, mutta jätin senkin pois ja korvasin sitruunamehulla. Suklaamoussekakkuun tuli kolme kananmunanvalkuaista ja piparkakkujäädykkeeseen taas kaksi keltuaista, joten sain kananmunat aika mukavasti hyötykäytettyä. Toiseen kakkuun keltuaiset ja toiseen valkuaiset. Molemmissa myös tarvittiin monitoimikonetta, joten samalla kokoamisvaivalla sai sitten hyödynnettyä konetta kahdesti. Näppärää! Itse olen nimittäin kovin laiska monitoimikonetta käyttämään ja aika avuton silloin, kun se pitää koota. 

Jäädytetty suklaamoussekakku
Pohja: n. 125 g hasselpähkinärouhetta tai hasselpähkinöitä
3 kananmunanvalkuaista
1,5 dl sokeria

Täyte:
3 kananmunaa
150 g tummaa suklaata
1 rkl vahvaa kahvia
1 rkl sitruunan mehua (tai sitruslikööriä tai konjakkia)
2 dl vispikermaa

Koristeluun:
Suklaata rouhittuna


Kiinnitä irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan reunat. Jauha pähkinät monitoimikoneessa hienoksi. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri vatkaten. Kääntele joukkoon pähkinäjauhe. Levitä seos vuokaan ja kypsennä 175 asteessa uunin alatasolla noin 35 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä hetki ennen vuoasta irrottamista ja jäähdytä se ritilällä (ehäpä iso aluslautanen ajaisi saman asian). Tässä vaiheessa kannattaa olla varovainen. Ainakin itse onnistuin hajottamaan pohjan useaksi palaseksi, koska irrotin paistopaperin jo tässä vaiheessa. Älä siis tee niin, vaan irroita se vasta myöhemmin. Pese ja kuivaa vuoka ja kiinnitä siihen uusi leivinpaperi.

Valmista täyte. Erota keltuaiset ja valkuaiset. Sulata suklaa mikrossa ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa keltuaiset suklaan joukkoon. Lisää kahvi sekä sitruunamehu (tai likööri) ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele vaahto suklaaseokseen. Vatkaa kerma kuohkeaksi ja sekoita tämän jälkeen vaahdot keskenään. 

Irrota paperi pähkinämarenkipohjasta ja siirrä pohja varovaisesti takaisin irtopohjavuokaan. Kaada suklaamousse päälle ja tasoita pinta. Itse koin tässä vaiheessa melkoisen kakkupaniikin, kun vanha irtopohjavuokani aukesi ja mousse alkoi levitä reunoille. Sain kuitenkin vuoan kiinni voimaa käyttäen ja kakku ei valahtanut käsille. 

Peitä vuoka foliolla ja pakasta vähintään neljä tuntia. Itse pidin kakkua pakastimessa miltei vuorokauden. Ota se huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoamista. Koriste suklaarouheella tai kermalla. Voit leikata kakusta myös kauniita annospaloja suoraan lautasille.

Vieraani pitivät molemmista kakuista. Tosin harvoinpa vieraat kakkuja kehtaisivat haukkuakaan. Maukasta Uutta vuotta blogin lukijoille ja leivontaintoa ihan jokaiselle.